見出し画像

【叙事詩】『カレワラ』その26《Kuudeskolmatta runo》 Kalevala by Elias Lönnrot

『カレワラ』(フィンランド版)
 Kalevala by Elias Lönnrot
出所 URL> https://www.gutenberg.org/ebooks/7000
 上記URL内、Download HTML(zip)を使用。
ちなみに、英語版のURL> https://www.gutenberg.org/ebooks/5186

〜〜『カレワラ』
その01《Ensimmäinen runo》最初の詩
その02《Toinen runo》   第2詩  
その03《Kolmas runo》    第3詩  
その04《Neljäs runo》   第4詩
その05《Viides runo》   第5詩
その06《Kuudes runo》   第6詩
その07《Seitsemäs runo》 第7詩
その08《Kahdeksas runo》  第8詩
その09《Yhdeksäs runo》  第9詩
その10《Kymmenes runo》  第10詩 
その11《Yhdestoista runo》 第11詩 
その12《Kahdestoista runo》第12詩 
その13《Kolmastoista runo》第13詩  
その14《Neljästoista runo》  第14詩      
その15《Viidestoista runo》  第15詩
その16《Kuudestoista runo》第16詩
その17《Seitsemästoista runo》第17詩  
その18《Kahdeksastoista runo》第18詩
その19《Yhdeksästoista runo》 第19詩    
その20《Kahdeskymmenes runo》 第20詩    
その21《Yhdeskolmatta runo》
その22《Kahdeskolmatta runo》
その23《Kolmaskolmatta runo》
その24《Neljäskolmatta runo》 
その25《Viideskolmatta runo》
その26《Kuudeskolmatta runo》 ←今回
その27《Seitsemäskolmatta runo》 ←次回紹介予定
〜〜
その26《Kuudeskolmatta runo》☆今回の紹介☆ 《 line count:全776行 》←空白行を含む。ただし、line countからタイトル行は除き、タイトル行直下の空白行も除く。

Kuudeskolmatta runo  ←タイトル行

《《《次は001行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
Ahti oli saarella asuva,
Kaukoniemen kainalossa.
Oli pellon kynnännässä,
vainion vakoannassa.
Korvalta ylen korea,
kovin tarkka kuulennalta.
Kuulevi jumun kylältä,
järyn järvien takoa,
jalan iskun iljeneltä,
reen kapinan kankahalta.
Juohtui juoni mielehensä,
tuuma aivohon osasi:
häitä Pohjola pitävi,
salajoukko juominkia!
Murti suuta, väänti päätä,
murti mustoa haventa;
veret vierähti pahaksi
poloisilta poskipäiltä.
Heti heitti kynnöksensä,
vaon keskivainiolle;
nousi maasta ratsahille,
lähtevi kohin kotia
luoksi armahan emonsa,
tykö valtavanhempansa.
Sanoi tuonne saatuansa,
toimitteli tultuansa:
"Oi emoni, vaimo vanha!
Pane ruoka ruttoisesti
syöä miehen nälkähisen,
haukata halun-alaisen!
Lämmitä samassa sauna,
pian pirtti riu'uttele,
missä mies puhasteleikse,
sueiksen urosten sulho!"
Tuop' on äiti Lemminkäisen
pani ruoan ruttoisesti
syöä miehen nälkähisen,
haukata halun-alaisen
yhen kylyn joutuessa,
yhen saunan saapuessa.
Siitä lieto Lemminkäinen
otti ruokoa rutosti;
meni saunahan samassa,
kävi kylpyhuonehesen.
Siellä peiponen peseikse,
pulmonen puhasteleikse,
päänsä pellavaspioksi,
kaulanvarren valkeaksi.
Tuli saunasta tupahan.
Sanan virkkoi,
noin nimesi:
"Oi emoni, vaimo vanha!
Astu aittahan mäelle,
tuo sieltä somat sopani,
kanna vaattehet vakaiset,
jotka päälleni pukisin,
varustaisin varrelleni!"
Emo ennätti kysyä,
vaimo vanha tutkaella:
"Kunne lähet, poikueni?
Lähetkö ilveksen ajohon
vaiko hirven hiihäntähän
vai oravan ammuntahan?"
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
sanoi kaunis Kaukomieli:
"Oi emoni, kantajani!
Lähe en ilveksen ajohon
enkä hirven hiihäntähän,
en oravan ammuntahan;
lähen Pohjolan pitoihin,
salajoukon juominkihin.
Tuo mulle somat sopani,
vaka'iset vaatteheni,
häissä häilyteltäväni,
pioissa pi'eltäväni!"
Emo kielti poikoansa,
nainen miestänsä epäsi;
epäsi kavetta kaksi,
kielti kolme luonnotarta
lähtemästä Lemminkäistä
hyvän Pohjolan pitoihin.
Noin sanoi emo pojalle,
lausui vanhin lapsellensa:
"Ellös menkö, poikueni,
poikueni, Kaukueni,
noihin Pohjolan pitoihin,
suuren joukon juominkihin!
Ei sua kutsuttu sinne,
ei tarkoin tahotakana."
Tuop' on lieto Lemminkäinen
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Kurjat kutsuen menevi,
hyvä ilman hyppeleikse!
Tuoss' on kutsut kuun-ikuiset,
airuhut alinomaiset
miekassa tuliterässä,
säilässä säkenevässä."
Tuop' on äiti Lemminkäisen
yhä kielteä käkesi:
"Ellös vainen, poikueni,
《《《次は101行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
menkö Pohjolan pitoihin!
Monet on kummat matkallasi,
isot tielläsi imehet,
kolme surmoa kovinta,
kolme miehen kuolemata."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
sanoi kaunis Kaukomieli:
"Ain' on surmia akoilla,
kaikin paikoin kuolemia;
ei uros hätäile noita,
ei varsin varannekana.
Vaan kuitenki kaikitenki
sano korvin kuullakseni:
mi on surma ensimäinen,
ensimäinen, viimeinenki?"
Virkkoi äiti Lemminkäisen,
vaimo vanha vastaeli:
"Sanon surmat syytä myöten
enkä miehen mieltä myöten.
Sanon surman ensimäisen.
Se on surma ensi surma:
menet matkoa vähäisen,
pääset tietä päiväyksen:
tulevi joki tulinen
poikkipuolin vastahasi.
Joessa tulinen koski,
koskessa tulinen luoto,
luo'olla tulinen korko,
korolla tulinen kokko:
yöt se hammasta hiovi,
päivät kynttä kitkuttavi
tulijalle vierahalle,
saavalle käkeävälle."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
sanoi kaunis Kaukomieli:
"Se on surma naisen surma,
ei ole kuolema urohon.
Kyllä mä siihen keinon keksin,
arvoan hyvän asian:
laulan leppäisen hevosen,
laulan leppäisen urohon
sivutseni siirtymähän,
eestäni vaeltamahan;
itse sorsana sukellan,
allina alenteleime
kouritse kokon kynimen,
vaakalinnun varpahitse.
Oi emoni, kantajani!
Sano surma keskimäinen!"
Sanoi äiti Lemminkäisen:
"Se on surma toinen surma:
menet matkoa vähäisen,
toki toisen päiväyksen:
tulevi tulinen kuoppa,
se on poikkipuolin tietä,
itähän iäti pitkä,
luotehesen loppumatoin,
täynnä kuumia kiviä,
palavia paateroita.
Sinne on satoja saanut,
tuhansia tukkueltu,
sa'an miestä miekallista,
tuhat rautaista oritta."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
sanoi kaunis Kaukomieli:
"Ei ole siinä miehen surma
eikä kuolema urohon.
Kyllä mä siihen mutkan muistan,
mutkan muistan, keinon keksin:
laulan ma lumesta miehen,
uron hangesta hotaisen,
sen tungen tulen väkehen,
vaivaelen valkeahan,
kylpijäksi kuuman saunan
vastan vaskisen keralla;
itse siirräime sivutse,
tungeime tulen lävitse,
ettei partana palane,
hivuskutri kurvettune.
Oi emoni, kantajani!
Sano surma jälkimäinen!"
Sanoi äiti Lemminkäisen:
"Se on surma kolmas surma:
menet vieläki vähäisen,
pääset siitä päiväyksen,
Pohjolan veräjän suulle,
ahtahimpahan alahan:
susi päälle suimistaikse,
karhu toisna kaimistaikse
suulla Pohjolan veräjän,
kape'immassa kujassa.
Syönyt on sa'anki miestä,
tuhonnut tuhat urosta,
niin miks' ei sinua söisi,
tuhoaisi turvatointa?"
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
sanoi kaunis Kaukomieli:
"Uuhi uunna syötäköhön,
rieskana revittäköhön,
vaan ei mies pahempikana,
《《《次は201行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
uros untelompikana!
Minua on vyötty miehen vyöllä,
pantu miehen palkimella,
solmittu uron solilla,
jotten vielä jouakana
suuhun Untamon susien,
kitahan kirokavetten.
"Muistan ma suelle mutkan,
keksin keinon karhullenki:
suet laulan suitsi-suuhun,
karhut rautakahlehisin,
tahi rutjon ruumeniksi,
seulaisen sepalehiksi.
Sillä siitä selvitäime,
pääsen matkani perille."
Sanoi äiti Lemminkäisen:
"Et vielä perille pääsnyt!
Ne oli sinne mennessäsi
matkalla isot imehet,
kolme kummoa kovoa,
kolme miehen kuolemata;
viel' on sinne saatuasi
paikalla pahimmat kummat.
Kulet tietä pikkaraisen,
tulet Pohjolan pihalle:
aita on rautainen rakettu,
terästarha teeksennelty
maasta asti taivosehen,
taivosesta maahan asti,
keihä'illä seivästetty,
maan maoilla aiastettu,
käärmehillä vitsastettu,
sisiliskoilla si'elty;
heitty hännät häilymähän,
pääkurikat kuilumahan,
pääkehät kähäjämähän,
päät ulos, sisähän hännät.
"Maass' on toisia matoja,
rata kyitä, käärmehiä
ylös kielin kiehumassa,
alas hännin häilymässä.
Yks' on muita kauheampi
eessä portin poikkipuolin,
pitelämpi pirtin hirttä,
paksumpi kujapatsasta,
ylös kielin kiehumassa,
suin ylös suhahtamassa,
ei ketänä muuta vasten,
vasten vaivaista sinua."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
sanoi kaunis Kaukomieli:
"Seki on surma lapsen surma,
ei ole kuolema urohon.
Tunnen ma tulen lumoa,
valkeaisen vaivutella,
ja tunnen maot manata,
käärmehyiset käännytellä.
Äsken päänä eilisenä
kynnin maata kyyn-alaista,
käännin maata käärmehistä
aivan paljahin kätösin.
Kyyt pitelin kynsissäni,
käsissäni käärmehyiset;
tapoin kyitä kymmenkunnan,
sa'an mustia matoja:
viel' on kynnet kyyn veressä,
käet käärmehen talissa.
Sill' en taia tullakana,
viel' en varsin jouakana
maon suuren suupalaksi,
käärmehen käsialaksi:
itse konnat kouristelen,
ilkeät iki puserran,
kyyt on laulan laiemmalle,
maot muutan tien mukahan,
astun Pohjolan pihalta,
tungeime tuvan sisähän."
Sanoi äiti Lemminkäisen:
"Ellös vainen, poikueni,
menkö Pohjolan tupahan,
Sariolan salvoksihin!
Siell' on miehet miekka vyöllä,
urohot sota-aseissa,
humalassa hullut miehet,
pahat paljo juotuansa.
Laulavat sinun poloisen
miekkahan tuliterähän;
jo on laulettu paremmat,
jalommatki jaksettuna."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
sanoi kaunis Kaukomieli:
"Jo olen ennenkin elellyt
noilla Pohjolan tuvilla.
Ei minua laula lappi
eikä tunge turjalainen;
itse laulan lappalaisen
sekä tungen turjalaisen:
laulan halki hartionsa,
puhki leukansa puhelen,
paian kauluksen kaheksi,
《《《次は301行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
rikki rintalastasensa."
Sanoi äiti Lemminkäisen:
"Ohoh poikani poloinen!
Vielä muistat muinaistasi,
kerskut ennen käynnistäsi!
Jo olet ennenkin elellyt
noilla Pohjolan tuvilla:
uinut kaikki umpilammit,
koirankieliset kokenut,
käynyt koskia kolisten,
myötävirtoja vilisten,
Tuonen kosket tunnustellut,
mitannut Manalan virrat!
Siell' oisit tänäki päänä
ilman äitittä pahatta.
"Muistapa, mitä sanelen!
Tulet Pohjolan tuville:
mäki on täynnä seipähiä,
piha täynnä pylvähiä,
ne on täynnä miehen päitä;
yks' on seiväs päätöin seiväs
- senpä seipähän nenähän
sinun pääsi leikatahan!"
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
sanoi kaunis Kaukomieli:
"Hurja noita huolinevi,
epäkelpo keksinevi,
viittä, kuutta vainovuotta,
seitsentä sotakeseä!
Ei noita uro totelle,
vääjänne väheäkänä.
Tuo mulle sotisopani,
vanhat vainovaatteheni!
Itse käyn isoni miekan,
katson kalvan taattoseni;
viikon on vilussa ollut,
kauan kaihossa sijassa,
itkenyt ikänsä siellä,
kantajata kaipaellut."
Sai siitä sotisopansa,
vanhat vainovaattehensa,
isonsa ikuisen miekan,
tuon taaton sotatoverin.
Senpä siltahan sysäsi,
terin työnti lattiahan:
miekkanen käessä kääntyi
kuni tuore tuomen latva
tahi kasvava kataja.
Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Tuskin on Pohjolan tuvissa,
Sariolan salvoksissa
tämän miekan miettijäistä,
tämän kalvan katsojaista."
Jousen seinältä sivalti,
kaaren vahvan vaarnaselta.
Sanovi sanalla tuolla,
lausui tuolla lausehella:
"Sen mä mieheksi sanoisin,
urohoksi arveleisin,
joka jouseni vetäisi,
kiveräni kiinnittäisi
noilla Pohjolan tuvilla,
Sariolan salvoksilla."
Siitä lieto Lemminkäinen,
tuo on kaunis Kaukomieli,
suorihe sotisopihin,
puki vainovaattehisin.
Itse lausui orjallensa,
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Oi on osto-orjaseni,
rahan saatu raatajani!
Jou'uta sotaoriini,
valjastele vainovarsa
lähteäkseni pitoihin,
lemmon joukon juominkihin!"
Orja nöyrä, neuvottava,
pian pistihe pihalle,
työnti varsan valjahisin,
puikkoihin tulipunaisen.
Sanoi tuolta tultuansa:
"Jo olen tehnyt tehtäväni,
suorittanut tuon orosi,
varsan viljon valjastanut."
Siitä lieto Lemminkäisen
luku lähteä tulevi.
Käsi käski, toinen kielti,
sormet suoniset pakotti.
Toki läksi, kuin käkesi,
varsin läksi, ei varannut.
Emo neuvoi poikoansa,
vanhin lastansa varoitti
oven suusta, orren alta,
kattilan katasijoilta:
"Poikueni, ainueni,
lapseni, vakauteni!
Jos sa jou'ut juominkihin,
tapahut mihin tahansa,
juopa puoli tuoppiasi,
keskimaihin maljasesi;
anna toisen toinen puoli,
《《《次は401行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
pahemman pahempi puoli:
mato maljassa venyvi,
toukka tuopin pohjukassa."
Vielä neuvoi poikoansa,
varsin lastansa vakusti
perimäisen pellon päästä,
veräjältä viimeiseltä:
"Jos sa jou'ut juominkihin,
tapahut mihin tahansa,
istu puolella sijoa,
astu puoliaskelella,
anna toisen toinen puoli,
pahemman pahempi puoli,
niin sinusta mies tulevi,
uros selvä selkiävi,
läpi käymähän keräjät,
jutut julki polkemahan
urohoisessa väessä,
miehisessä joukkiossa."
Siitä läksi Lemminkäinen
istuen oron re'essä;
iski virkkua vitsalla,
heitti helmiruoskasella.
Läksi virkku vieremähän,
hevonen helettämähän.
Ajoi aikoa vähäisen,
hyvän hetken hetkutteli:
näki tiellä teirikarjan.
Teiret lentohon lehahti,
lintukarja kapsahutti
eestä juoksevan hevosen.
Jäi hitusen höyheniä,
tielle teiren sulkasia.
Ne kokosi Lemminkäinen,
tapaeli taskuhunsa:
ei tieä, mikä tulisi,
tapahtuisi taipalella;
kaikki on tarpehen talossa,
hyväksi hätävarana.
Ajoi eellehen vähäisen,
kulki tietä pikkuruisen;
jo hepo hörösteleikse,
luppakorva luonteleikse.
Se on lieto Lemminkäinen,
itse kaunis Kaukomieli,
kuorustihe korjastansa,
kaarastihe katsomahan:
niin on, kuin sanoi emonsa,
oma vanhempi vakasi!
Aivin on joki tulinen
poikitse hevon e'essä.
Joess' on tulinen koski,
koskessa tulinen luoto,
luo'olla tulinen korko,
korolla tulinen kokko:
sillä kulkku tulta kuohui,
suu valeli valkeata,
höyhenet tulena tuiski,
säkeninä säihkäeli.
Kaukon kaukoa näkevi,
loitompata Lemminkäisen:
"Minnepä menevi Kauko,
kunne läksit, Lemmin poika?"
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
sanoi kaunis Kaukomieli:
"Läksin Pohjolan pitoihin,
salajoukon juominkihin.
Välty syrjähän vähäisen,
poikellaite tieltä poies,
laske eelle matkamiestä,
Lemminkäistä liiatenki,
sivutsesi siirtymähän,
vieretse vaeltamahan!"
Kokko saatteli sanoa,
tulikulkku kuiskahella:
"Lasken eelle matkamiehen,
Lemminkäisen liiatenki
- suun kautta samoamahan,
kautta kulkun kulkemahan:
siitä sulle tie menevi
mennä tuosta tuon hyväksi
noihin pitkihin pitoihin,
iän kaiken istumihin."
Mitä huoli Lemminkäinen!
Ei tuossa kovin hätäillyt.
Tapasip' on taskuhunsa,
löihe kukkaroisehensa,
otti teiren sulkasia;
hieroa hitustelevi
kahen kämmenen välissä,
sormen kymmenen sovussa:
siitä syntyi teirikarja,
koko parvi koppeloita.
Syöksi ne kokolle suuhun,
antoi appajan kitahan,
kulkkuhun kokon tulisen,
ikenihin iskulinnun.
Sillä siitä selvittihe,
pääsi päivän ensimäisen.
Iski virkkua vitsalla,
《《《次は501行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
helähytti helmisellä.
Läks' oronen oikomahan,
hepo helkehyttämähän.
Ajoi matkoa palasen,
piirrätteli pikkuruisen;
jo oronen ouostuvi,
hevonen hörähtelevi.
Kohottihe korjastansa,
kaahistihe katsomahan:
niin on, kuin sanoi emonsa,
oma vanhempi vakitti!
On eessä tulinen kuoppa,
se on poikkipuolin tietä,
itähän iäti pitkä,
luotehesen loppumatoin,
täynnä kuumoa kiveä,
palavata paateroa.
Mitä huoli Lemminkäinen!
Ukkoa rukoelevi:
"Oi Ukko, ylijumala,
tahi taatto taivahinen!
Nosta lonka luotehelta,
toinen lännestä lähetä,
kolmas istuta iästä,
kohottele koillisesta,
syrjin yhtehen syseä,
lomatusten loukahuta!
Sa'a lunta sauvan varsi,
kiehittele keihäsvarsi
noille kuumille kiville,
palaville paateroille!"
Tuo Ukko, ylijumala,
taatto vanha taivahinen,
nosti longan luotehelta,
toisen lännestä lähetti,
iätti iästä pilven,
kohotteli koilta ilman,
nepä yhtehen yhytti,
lomakkohon loukahutti.
Satoi lunta sauvan varren,
kiehitteli keihäsvarren
noille kuumille kiville,
palaville paateroille:
tulipa luminen lampi,
hyinen järvi muo'ostihe.
Siitä lieto Lemminkäinen
lauloi tuohon jäisen sillan
poikitse lumisen lammin,
äyrähästä äyrähäsen.
Sillä sen rovin vaelti,
pääsi toisen päiväyksen.
Laski virkkua vitsalla,
helähytti helmisvyöllä.
Sai virkku vilettämähän,
hepo hötkelyttämähän.
Virkku juoksi virstan, toisen,
maan paras palan pakeni;
siitä seisahtui äkisti,
ei pakene paikaltansa.
Itse lieto Lemminkäinen
kavahtihe katsomahan:
on susi veräjän suulla,
karhu vastassa kujalla,
suulla Pohjolan veräjän,
päässä pitkien kujien.
Silloin lieto Lemminkäinen,
itse kaunis Kaukomieli,
tavoitteli taskuhunsa,
kulki kukkaroisehensa;
otti uuhen villasia,
hieroa utustelevi
kahen kämmenen kesessä,
sormen kymmenen sovussa.
Puhui kerran kämmenelle:
uuhet juoksuhun uhahti,
koko lauma lampahia,
karitsoita aika karja.
Suet sinne ryömäisihe,
karhut kanssa kaimasihe.
Itse lieto Lemminkäinen
ajoi eelle matkoansa.
Kulki tietä pikkaraisen,
tuli Pohjolan pihalle.
Aita oli rautainen rakettu,
teräksinen tarha tehty,
sata syltä maaemähän,
tuhat syltä taivosehen,
keihä'illä seivästetty,
maan maoilla aiastettu,
käärmehillä kiinnitetty,
sisiliskoilla si'elty:
heitty hännät häilymähän,
pääkurikat kuilumahan,
päät vankat vapajamahan,
päät ulos, sisähän hännät.
Se on lieto Lemminkäinen
jo tuossa ajattelevi:
"Niin on, kuin sanoi emoni,
kantajani kaikeroitti:
on tuossa mokoma aita
《《《次は601行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
pantu maasta taivosehen!
Alahatse kyy matavi,
alemmaksi aita pantu,
ylähätse lintu lenti,
ylemmäksi aita pantu."
Tok' ei tuossa Lemminkäinen
huolinut kovin hätäillä.
Veti veitsen huotrastansa,
tupestansa tuiman rauan,
sillä aitoa sivalti,
katkoi aiakset kaheksi;
aian rautaisen avasi,
käänti tarhan käärmehisen
viieltä vitsasväliltä,
seitsemältä seipähältä.
Itse eellehen ajavi
portin Pohjolan etehen.
Käärme tiellä käänteleikse
eessä portin poikkipuolin,
pitelämpi pirtin hirttä,
paksumpi patsasta portin.
Sata silmeä maolla,
tuhat kieltä käärmehellä,
silmät seulan suuruhiset,
kielet pitkät keihovartta,
hampahat haravan varren,
selkä seitsemän venettä.
Siinä lieto Lemminkäinen
ei tohi käsiksi käyä
satasilmälle maolle,
tuhatkieli-käärmehelle.
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
sanoi kaunis Kaukomieli:
"Mato musta, maanalainen,
toukka Tuonen-karvallinen,
kulkija kulon-alainen,
lehen lemmon juurehinen,
läpi mättähän menijä,
puun juuren pujottelija!
Kuka sun kulosta nosti,
heinän juuresta herätti
maan päälle matelemahan,
tielle teukkalehtamahan?
Kuka nosti nokkoasi,
kuka käski, ken kehoitti
päätä pystössä piteä,
kaulan vartta kankeata?
Isosiko vai emosi
vaiko vanhin veljiäsi
vai nuorin sisariasi
vaiko muu sukusi suuri?
"Sule nyt suusi, peitä pääsi,
kätke kielesi käpeä,
sykerräite sykkyrähän,
käperräite käppyrähän,
anna tietä, puolen tietä,
sivu mennä matkamiehen!
Tahi siirry tieltä poies,
kule, kurja, kursikkohon,
kaaloa kanervikkohon,
sala'aite sammalehen,
veäite villakuontalona,
haavan halkona kuleksi, tunge pääsi turpehesen,
mätä mättähän sisähän
- turpehessa sun tupasi,
alla mättähän majasi - :
jospa tuolta pääsi nostat,
Ukko pääsi särkenevi
neuloilla teräsnenillä,
rakehilla rautaisilla."
Senpä lausui Lemminkäinen.
Ei sitä mato totellut;
ain' yhä kähäelevi,
ylös kielin kiehahtavi,
suin ylös suhahtelevi
pään varalle Lemminkäisen.
Siitä lieto Lemminkäinen
muisti vanhoja sanoja,
ennen eukon neuvomia,
äitinsä opettamia.
Sanoi lieto Lemminkäinen,
virkki kaunis Kaukomieli:
"Kun et tuostana totelle
etkä vääjänne vähällä,
vielä turvut tuskihisi,
paisut pakkopäivihisi,
halkeat, paha, kaheksi,
konna, kolmeksi muruksi,
kun ma etsinen emosi,
haen valtavanhempasi.
Tieän, sykkä, synnyntäsi,
maan kamala, kasvantasi:
Syöjätär sinun emosi,
Vetehinen vanhempasi.
"Sylki Syöjätär vesille,
laski kuolan lainehille.
Tuota tuuli tuuitteli,
ve'en henki heilutteli,
tuuitteli vuotta kuusi,
senki seitsemän keseä
《《《次は701行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
selvällä meren selällä,
lapovilla lainehilla.
Vesi sen pitkäksi venytti,
päivä paistoi pehmeäksi,
ve'en tyrsky maalle työnti,
aalto rannallen ajeli.
"Kulki kolme luonnotarta
rannalla meren rapean,
meren pauhun partahalla.
Ne tuon rannalla näkivät;
sanoivat sanalla tuolla:
'Mipä tuostaki tulisi,
kunpa Luoja hengen loisi,
tuolle silmät siunoaisi?'
"Päätyi Luoja kuulemassa;
sanan virkkoi, noin nimesi:
'Pahasta paha tulisi,
konna konnan oksennosta,
jos ma tuolle hengen loisin,
silmät päähän siunoaisin.'
"Saipa Hiisi kuulemahan,
mies häjy tähyämähän.
Itse luojaksi rupesi;
antoi Hiisi hengen tuolle
konnan ilkeän kinalle,
Syöjättären sylkemälle:
siitä kääntyi käärmeheksi,
muuttui mustaksi maoksi.
"Mist' on tuolle henki saatu?
Henki Hiien hiiloksesta.
Mist' on syyetty syäntä?
Syöjättäreltä syäntä.
Mist' on aivot ankeloisen?
Virran vankan vaaluvista.
Mistä tunto turmiolla?
Kuohusta tulisen kosken.
Mist' on pää pahalle pantu?
Pää pahan pavun jyvästä.
"Mist' on siihen silmät luotu?
Lemmon liinan siemenistä.
Mist' on korvat konnan päässä?
Lemmon koivun lehtosista.
Mist' on suuta suunnitettu?
Suu solesta Syöjättären.
Mist' on kieli kehnon suussa?
Keitolaisen keihä'ästä.
Mist' on hampahat häjyllä?
Okahista Tuonen ohran.
Mist' on ilkeän ikenet?
Ikenistä Kalman immen.
"Mist' on selkä seisotettu?
Hiien hiiliseipähästä.
Mistä häntä häälättynä?
Pahalaisen palmikosta.
Mistä suolet solmittuna?
Suolet surman vyöllisestä.
"Siin' oli sinun sukusi,
siinä kuulu kunniasi!
"Mato musta, maanalainen,
toukka Tuonen-karvallinen,
maan karva, kanervan karva,
kaiken ilmankaaren karva!
Lähe nyt tieltä matkamiehen,
eestä kulkijan urohon!
Anna mennä matkamiehen,
Lemminkäisen leyhytellä
noihin Pohjolan pitoihin,
hyvän synnyn syöminkihin!"
Jo mato kuvattelihe,
satasilmä siirtelihe,
kääntelihe käärme paksu,
muuttelihe tien mukahan;
antoi mennä matkamiehen,
Lemminkäisen leyhytellä
noihin Pohjolan pitoihin,
salajoukon juominkihin.
〜〜
その27《Seitsemäskolmatta runo》 ←次回紹介予定
〜〜


[ 以下は上記の翻訳。翻訳にはアプリ「DeepL」を使用。]

〜〜
その26《Kuudeskolmatta runo》☆今回の紹介☆ 《 line count:全776行 》←空白行を含む。ただし、line countからタイトル行は除き、タイトル行直下の空白行も除く。

Kuudeskolmatta runo  ←タイトル行

《《《次は001行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
アハティは島の住民だった、
カウコニエミの腕の下にいた。
畑を耕していた、
畑でスパイをしていた。
耳から耳まで合唱していた、
彼の聴覚は非常に正確だった。
彼は村から神の声を聞いた、
湖の湖のガチャガチャ音、
宙を舞う足の音、
ソリの反乱の音。
その筋書きは彼の脳裏を駆け巡った、
彼の脳には核がある:
北の結婚式、
北での結婚式、秘密の飲み会!
彼は口を割り、頭をひねった、
そして、彼の目の黒を割った;
極地の頬骨から
ポーランド人の頬骨から血が転がり落ちた。
血は頬骨から転がり落ちた、
杭を蔓の中に投げ込んだ;
馬上から立ち上がった、
自分の家に帰った。
母親の慈悲に、
偉大な両親のもとへ。
彼はそこに着いたと言った、
そしてこう言った:
「母よ、老妻よ!
疫病に食べ物を入れて
男の空腹を食べるために、
淫乱を噛め!
風呂を沸かしなさい、
やがて宿は震えるだろう、
そこで男はきれいになる、
スエズの雄の花婿よ!"
それがレンミンカイネンの母である。
彼女は疫病に食べ物を入れた
男の飢えた食事を食べるために、
"男の食欲を齧る
一口で、
サウナが来た時
したがって、スープレンミンカイネン
豊富な食べ物を取った;
そして同時にサウナへ、
そして風呂に入った。
そこでフィンチは洗った、
鳩は体を洗った、
リネンで頭を洗った、
首は真っ白。
サウナから鞘に入った。
かぎ針編みの言葉、
そして、あなたの名前も:
「母よ、老いた妻よ!
丘に登りなさい、
私の甘いスープを持って来て、
汝の衣を整然と着よ、
私が着ることができるように、
私の腕に着せて!"
母親は尋ねる暇があった、
妻は老いた:
「息子よ、いつ行くのですか?
息子よ、あなたはいつオオヤマネコを追いかけるのですか?
それとも鹿を狩るの?
それともリスを撃つか?
小さなレンミンカイネンは叫んだ、
と美しい長い耳が言った:
「私の母よ、私の担い手よ!
私はオオヤマネコのドライブには行きません。
ヘラジカの匍匐前進にも行かない、
リスの射的にも行かない;
北極に行くんだ、
秘密結社の飲み会へ。
私のサブレを持ってきなさい、
丈夫な服を、
私のウェディングドレス、
そして私の祝宴で飲むために!」。
母親は息子を否定した、
母親は息子を糾弾し、夫を信じなかった;
そして二人は不信を抱いた、
「二人の男が間違っていた。
レンミンカイネンを出てから。
を良き北の国へ。
母親は息子に言った、
長男は子供に言った:
「息子よ、行かないでくれ、
息子よ、息子よ、息子よ、息子よ、息子よ、息子よ、
北のあの宴会へ、
大勢で飲みに行こう!
君はそこに招待されていない、
何の目的もなく」。
スープがあるよ、レンミンカイネン。
かぎ針編みされた言葉、それが汝の名だ:
"邪悪な者は行くように呼ばれる、
そして、跳ばずに良い!
月と月と月と月と月と月と月と月と月がある、
空気は原初のものだ。
炎の剣で、
保存された強いもの
レンミンカイネンの母がいる。
まだ否定的ないとこである:
「ああ、かわいそうに、息子よ、
《《《次は101行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
北極へ行く!
あなたの旅では、多くの人が変わり者だ、
邪魔する大物は最悪だ、
三人の死が一番つらい、
人間の三死だ」。
スープのレンミンカイネンは叫んだ、
と公正な舌の長い男は言った:
「子宮にはいつも死がある、
どんな場所でも死はある;
オスはそれらを恐れない、
男は魔女を急かさない。
しかしそれでも、すべてのことに危険がないわけではない。
耳で聞いて言う:
私たちは最初に死ぬ、
最初で最後?"
レンミンカイネンの母親は叫んだ、
老婆は答えた:
"私は理性で死を言うでしょう
私は理性で死を言う。
私は最初に言うでしょう。
それが最初の死です:
あなたは小さき者の道を行くのです、
汝は一日の道を行く:
火の川が来る。
向こう岸で汝に会う。
川には火のような急流がある、
急流には火の洞窟がある、
火の湖、火の湖、火の湖、火の湖、
かかとに燃えるコークスを:
夜は歯を削る、
昼は爪をかじる。
来るよそ者に、
夜には歯を食いしばり、来る客には爪を食いしばる日々。
レンミンカイネンのかぎ針編み、
美しいロングイヤーは言った:
「女の死は女の死だ、
男性の死ではありません。
私は方法を見つけるでしょう、
私は良いことをする価値がある:
アルプスの馬の歌を歌おう、
アルプスの雄を歌おう
私の側に行かせてください、
僕は僕の道を行く、僕は僕の道を行く、僕は僕の道を行く;
アヒルのように飛び込もう
僕は飛び込む、僕は飛び込む、僕は飛び込む、僕は飛び込む、僕は飛び込む、僕は飛び込む、僕は飛び込む。
そして私の爪全体を握る、
猛禽類のつま先を。
我が母よ、我が運び手よ!
平凡な人間に死を!」。
レミングの母は言った:
「それは第二の死です:
卑しい者の道を行く、
もちろん、別の日に:
火の穴がある、
それは道の反対側にある、
東はいつも長いから、
世界の果てまで、
熱い石でいっぱい、
ボイラーが燃えている。
何百人もがそこに行った、
何千もの健全な者が、
剣を持ったサアンの男、
千の鉄のオリ。
レミンカイネンのスープのしゃがれ声、
公正な長い耳が言った:
「男の死はない。
男の死でもない。
私はその曲がり角を覚えている、
私は道を覚え、道を見つける:
雪の中から男を歌おう、
私は泥沼から歌を歌おう、私は泥沼から歌を歌おう、
私は火でそれを強制します、
雪から白さを絞り出してやる、
熱いサウナで入浴する
真鍮のボールで;
私は自分の脇に移動します、
火の中を、
ヒゲが焦げないように、
...そして、ヒバを曲げよう。
わが母よ、わが運び手よ!
死後と言え!」。
レミングの母は言った:
「三度目の死よ:
死者の死です、
汝には一日がある、
北門の口へ、
...最も狭い場所で:
狼の頭の狼、
熊は反対側を掘る。
北門の口にて、
狭い路地で
サアンキは人を食った、
そして千頭の雄を滅ぼした、
なぜ彼はあなたを食べてはならないのか?
そして安全を破壊するのか?
"マルハナバチの悲鳴。
と公平な耳の長い男は言った:
「雌羊を食べよう、
「食べて、食べて、食べられる。
しかし、人間は悪くならない、
《《《次は201行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
男性ウンテロンピカナ
男のベルトを巻かれた、
男物のズボンを履かされ
男のズボンを履かされた、
だから私はまだ男ではない...
ウンタモの狼の口の中で
...ワニの洞窟の苦味...
「私は沼の曲がり角を覚えている、
"私は道しるべを見つけた
私の口に歌を歌おう、
鉄のグリップを持つクマ、
あるいは疫病神の疫病神、
私が彼らをふるいにかけて、糸くずにしてやる。
そのために私たちは逃げ切ろう、
旅の終わりにたどり着くんだ"
母レミンカイネンは言った:
「あなたはまだそこにいない!
あなたがそこに着いたとき、彼らはそこにいた。
彼らは途中で大きなカモになった、
3人の男の死、
3人の男が死んだ;
それでも、そこに着いたら
最悪の亡霊がそこにいる。
小さな女の道を行くのだ、
汝は北の宮廷に来た:
フェンスは鉄の柵だ、
鉄の納屋は鍛造だ。
地上から鍛冶場へ
鉱山から地上まで、
槍に刺され
大地の土で、耕される、
ヘビに、ヘビに、ヘビに、ヘビに、ヘビに、
トカゲはヒスで
尻尾を脚に挟んで投げつけられる、
そのクランクは砂丘の中、
頭は風に翻弄され
頭は外に、尻尾は中に。
「地球上には他にもミミズがいる、
"毛虫、蛇の足跡...
舌を沸騰させながら
尻尾を振りながら下へ下へと。
ひとつは他のものより恐ろしい。
ゲートの向こう側、
長いほうは宿の絞首台だ、
路地の柱よりも太い、
舌を沸騰させながら
口をぱくぱくさせている、
そして、もう一方の狐はいない、
痛みに苦しむ汝のために。
スープLemminkäinenをクロールした、
美しいロングイヤーは言った:
「それは子供の死です、
関は子供の死であり、男の死ではない。
私は火の魔力を感じる、
白い者の労苦を感じる、
そして大地の悪魔払いを感じる、
そして、大蛇の肉を回す。
昨日の頭
私は白鳥座の地で歌った、
私は大地を蛇から変えた。
素手で。
私は爪でペンを握った、
手には蛇の皮を持って;
十数匹を殺した、
サアンの黒い虫を:
私の爪はまだペンの血の中にある、
手は蛇の皮の中だ。
それなら、私はもう来ないだろう、
まだ酔いは覚めていない。
胃袋に大口、
蛇の手仕事だ:
悪党どもを掴んでやる、
邪悪な奴らを叩き潰してやる、
僕は一番広いところで歌うよ、
私は口を道に変える、
私は北のコートから出る、
家に入ろう"
母レミンカイネンは言った:
「ああ、かわいそうに、
北の家に入りなさい、
サリオラの応接間に行きなさい!
ベルトに剣を差した男たちがいる、
戦争の武器を持っている
狂った男たちに酔っている、
悪人、酔っぱらい、酔っぱらい。
ポロの歌を歌いながら
剣は火打石;
より良いものはすでに歌われている、
そして、その耐久性において、より高貴である。"
スープのレミンカイネンは唸った、
美しいロングトングが言った:
「私は以前
私は北の鳩の中に住んでいたことがある。
私はラップランド人に歌われることも、頑固なトルコ人に歌われることもない。
タラコが私を押すのでもない;
私はラップランド人の歌を歌う。
私はラップランドの歌を歌う:
私は彼らの肩越しに歌う、
私は彼の肩を通して歌い、彼らの顎を通して話す、
襟を二つに割ってやる、
《《《次は301行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
胸骨が折れました」。
母親のレミングは言った:
「ああ、かわいそうに!
まだ先祖のことを覚えているのね、
あなたはまだ先祖のことを覚えている!
あなたは以前
北の住処で暮らしたことがある:
沼地を泳ぎ回った、
犬の舌を味わったことがあるだろう、
あなたは急流に行ったことがある、
あなたは川や小川をさまよった、
その急流を感じ
マナラの流れを測った!
母がいなければ
母さんがいなかったら
「私の言うことを忘れないで!
汝、北の鳩のもとへ来るべし:
...丘はアスプでいっぱい、
庭には柱がいっぱい、
庭には電柱がいっぱい;
一本は杭、一本は杭、一本は杭。
- 人の鼻、人の鼻、人の鼻、人の鼻、人の鼻
首を切れ!"
レンミンカイネンのしゃがれ声、
美しい長耳が言った:
「お前は野生の魔女だ、
「愚かな発明家だ、
5、6年の迫害、
700回の戦争!
魔女は魔女の魔女ではない、
......あなたの哀れな人、あなたの哀れな人、あなたの哀れな人、あなたの哀れな人。
私の戦争ガイドを連れて来い、
私の古い迫害者たちよ!
私の大剣は私が扱う、
私の青ざめた野郎に会ってやる;
私は一週間も寒さの中にいた、
憧れの場所で長い間、
一週間も寒さに耐えていた、
持ち主を慕って。
彼はそこから戦争ガイドを得た、
昔の迫害の思い、
偉大なる永遠の剣、
その振り向かない戦友。
それが橋が押したものだ、
刃は床に突き刺さった:
手にした剣は
瑞々しい風の頂点まで
手にした剣は、生い茂るビャクシンの上まで向けられた。
レミンカイネンは言った:
「北の鳩にはめったにない、
「サリオラの広間では
この剣に思いを馳せた、
...このハゲの。"
弓の壁からヒスノイズ、
アーチの強い杭から。
そこにある言葉、
そこにあるフレーズで発せられた言葉:
"それは男と呼ぶべきものだ、
男性だろう、
私の弓を引き
"私は男だろう、私の弓を引くような男は
北の鳩に
サリオラのサルヴォーに。
というわけで、レンミンカイネン、
それは美しい別れの言葉だ、
戦争スープのために、
...迫害のマントで...
彼自身が奴隷に朗読した、
彼がかぎ針で編んだ言葉を、そう汝に名付けた:
"Oは私の奴隷です-購入の奴隷、
私の金食い虫の奴隷よ!
ジョウタ、私の戦士よ、
あなたは泥棒です、閣下。
私の宴会に行くために、
恋人の群れの酒に!"
奴隷は謙虚であるべきだ、
すぐに庭で刺される、
と馬具に仔馬を突き刺す、
緋色の棒に。
彼はそこから来たと言った:
「私はすでに義務を果たした、
私は自分の仕事をした、私は自分の仕事をした、
私は仔馬の穀物に馬具をつけた。"
そこから私はレンミンカイネンのスープを作った。
出て行くレミングの姿。
片方の手は命じ、もう片方の手は禁じた、
指は血管を走らせた。
確かに、彼は行った、
...かなり行って、予約しなかった。
母親は息子に忠告した、
長男は息子に警告した。
口のドアから、鼻の下から、
...ボイラーの大釜から:
「息子よ、一人息子よ、
私の子、私の安定!
もし飲みに来たら、
何でもする、
パイントを半分飲め、
コップの真ん中まで;
残りの半分は中東に、
《《《次は401行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
最悪中の最悪:
ボウルの中のミミズが伸びた、
鍋の底の毛虫。
そして息子にこうアドバイスした、
「彼は息子に言い聞かせ、息子は確信した。
世襲畑の長、
最後の門から:
「飲みに来るなら、
...何でもするんだ、
横に座れ、
半歩踏みなさい、
もう半分は譲れ、
より悪い方に、
そうすれば、汝は男になれる、
そして一人前の男になるのだ、
乞食を通せ
# Let's get it out in the open # # Let's get it out in the open #
男の群れの中で、
男らしいバンドで"
それがレンミンカイネンの原点である。
牡馬の座席に座る;
そして、クロシェットを鞭で打った、
ビーズロープで投げた。
そして、かぎ針は横に倒れた、
馬をなびかせる。
彼は少し運転した、
しばらくは急いでいた:
テイレは道路に牛の群れがいるのを見つけた。
テイリックは飛び立った、
小鳥の群れがキョロキョロして
彼の前に走った馬。
小さな羽が残されていた、
道に落ちていたテイリクの羽。
それらはレンミンカイネンによって集められた、
ポケットに入れた:
「何が起こるかわからない。
何が起こるかわからない;
すべてのものは家にある、
家の中はすべてタルフェン。
彼は小さな子供の前に車を走らせた、
少し遠回りした;
すでにカバが鳴いている、
と鳥の耳が邪魔になった。
汁の多いマルハナバチだ、
美しいロング・イヤーズそのものだ、
...そして彼の死骸の樹皮..、
そして、彼は見るために湾曲した顔を持っている:
彼女の母親が言ったように、それはそうです、
自分の親はしっかりしていた!
脳の川は燃える
脳は火の川である。
川には火の瀬がある、
急流には火の洞窟がある、
そして燃える囲炉裏、
そして山は燃えるコークス:
道は火で熱かったからだ、
火の口は白かった、
羽は火のようだった、
火の口は白く、羽は燃えていた。
呪文は遠くから見えた、
そして、レミンカイネンは、言い寄られることはなかった:
「カウコはどこへ行った、
どこへ行ったんだ、レムの息子よ?"
「彼はどこへ行ったんだ、さらば、彼はどこへ行ったんだ」レミンカイネンは口ごもった、
美しいカウカ人は言った:
「北極に行ったよ、
秘密結社の飲み会にね。
些細なことは避ける、
「少年のスリングの邪魔にならないように、
旅人を先に行かせなさい、
子犬以下だ、
...そして汝を通り過ぎるように、
放浪させろ!」。
コッコは言うために同行した、
と言ったかもしれない:
"私は旅人を倒す、
"私は暇な男だ。
- 足の不自由な男の口によって、
通路を通って:
あなたへの道は
あそこからあそこへ、永久に行くために
あの長いホールドへ、
すべての時代の席へ。
心配しないで、レンミンカイネン!
そんなに急ぐことはない。
タパシップ」は彼のポケットの中だ、
...財布の紐が..、
羽を取り出した;
両手をこすり合わせ
両の手のひらの間で、
10本の指で:
そしてヒヨドリの群れが生まれた、
鶏の群れだ。
口の中で丸ごと食べるのだ、
と言って、義父にチューインガムを与えた、
コックには、燃えるようなコックを、
歯茎には鈴。
そしてそれは終わった、
...がその日の最初だった。
彼は鞭でかぎ針編みを打った、
《《《次は501行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
ビーズ付きパールスカーフ。
オロンの家に行こう、
彼は地獄に落ちるしかない。
彼はちょっとした旅に出た、
と小さな小さなものを描いた;
オランウータンがウインクしている、
馬は嘶いた。
彼は死骸を持ち上げた、
そして、恐怖で彼を見た:
母親が言ったように、そうなのだ、
母親は言った!
この先に炎の穴がある、
道の反対側に、
相変わらず長い、
世界の果てまで、
熱い石がいっぱい、
...焼けるような
心配するな、レンミンカイネン!
雷は祈った:
「オーサンク、オーサンク、オーサンク、オーサンク、オーサンク、オーサンク、
神よ、天の神よ、天の神よ!
弾丸から腰を持ち上げて、
もうひとつは西から、
三番目は東から、三番目は東から植える、
北東から持ち上げよ、
...そして、ジョイントのジョイントのジョイント..、
そして、休日はあなたへの侮辱です!
杖の軸にサアの雪、
槍の軸を煮る
あの熱い石の上で、
燃え盛る船へ!"
神々の神よ、雷を呼べ、
...古い、古い、古い..、
杭から竜眼を持ち上げた、
そして西からもう一人を送り込んだ、
彼は歳の雲を作った、
彼は空中から蛾を持ち上げた、
そして二人は結ばれた、
そして掘っ立て小屋で彼は侮辱した。
竿に雪が降った、
と槍の軸を沸騰させた。
あの熱い石の上で、
燃え盛るボートの上で:
雪の池、
水の湖、水の湖。
そこからレンミンカイネンが
氷の橋の上で歌った
雪の池を渡って
ムーヘンとムーヘンのチーズ。
彼のロビンはさまよった、
二日目まで。
彼は泡立て器でかぎ針編みを数えた、
真珠のガードルで。
そして、かぎ針編みは旋風であった、
彼はバイオリンを持っていた。
かぎ針編みは1マイル、また1マイル走った、
土地で最高の作品は逃げた;
そして突然、彼は立ち止まった、
彼は彼の場所から逃げることはありません。
彼自身がリート・レンミンカイネンだ。
彼は見に来た:
穴の口にオオカミがいる、
路地の熊、
北門の口に、
長い路地の突き当たり。
そしてレンミンカイネンはびしょ濡れになった、
美しい長耳その人である、
ポケットに手を入れた、
そして財布に手を入れた;
そして雌羊のフリースを取った、
不思議そうに彼女をこすった。
2つの手のひらの夏に、
10本の指がハーモニーを奏でる。
一度手のひらに話した:
雌羊は、実行に反抗した、
羊の群れ、
そして子羊の群れ。
豚が這った、豚が這った、豚が這った、
クマにクマ、クマにクマ、クマにクマ。
スープそのものがレンミンカイネンだった。
は自分の道を走った。
彼は自分の道を少しずつ進んだ、
北の中庭に出た。
フェンスは鉄柵だった、
鉄製の囲いだ、
100ファゾムの大地、
炭鉱の1000ヒロ、
槍が突き刺さった、
大地の土地は耕された、
大蛇で固められ
トカゲと一緒にヒス:
尾を宙に浮かせて投げられる、
そして、泥の中の頭のクランク、
気丈な者たちの頭は揺れ動く、
頭は外に、尻尾は中に。
それは汁だくのレミングだ。
それが彼の考えだ:
「母が言ったとおりです、
「母の母が言っていた:
あそこにフェンスがある。
《《《次は601行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
地面から地面まで!
アラハツェ・キイ・マタビ、
フェンスより低い、
上の鳥は下にいる、
そして柵の上。
確かに、それはレンミンカイネンではない
は急がなかった。
彼はナイフを鞘から抜いた、
鞘からは鈍い鉄を取り出した、
彼は真の剣を鋳造した、
オールを二つに切った;
そして鉄柵を開けた、
囲いの蛇を回転させ
五番目の魔女の部分から
7本の杭から。
彼は自ら北への門の前に車を走らせた。
北への門。
道の蛇は
ゲートの両側に
...そして宿の桁を保持した..、
ゲートの柱は太い。
100の目が地面に、
蛇には千の舌、
ふるい目は大きい、
長い槍のような舌、
熊手の軸の歯、
7隻のボートの背中。
それはレミングのスープだ。
触れてはならない
百の目を持つ大蛇に
千の舌を持つ蛇。
小さなレミングをかぎ針で編む、
美しい耳の長い女が言った:
「ミミズは黒く、地中にいる、
アヒルの毛を持つ毛虫、
「ミミズ、ミミズ、ミミズ、ミミズ、ミミズ、ミミズ、ミミズ、
キツネザルの愛の根、
"ミミズ、ミミズ、ミミズ、ミミズ、ミミズ、ミミズ、ミミズ、ミミズ、ミミズ、
木の根をかわす者!
誰がお前をスツールから拾った、
草の根から
大地を這うように、
そして道路へ。
誰が汝のくちばしを持ち上げたのか、
誰が言った?
枕の上で頭を曲げるように、
首の凝った首?
父か母か?
それとも長兄か?
それとも末の妹か?
それとも汝の家族の残りの偉大な者か?
「さあ、口を閉じ、頭を覆いなさい、
汝の舌を汝の口の中に隠せ、
...ドキドキ、ドキドキ、ドキドキ、ドキドキ..、
...そして松ぼっくり、松ぼっくり..、
道をあけろ、道を半分あけろ、
横から行け、旅人よ!
あるいは、道を開けろ、
行け、哀れな者よ、
ヒースのもとへ、
苔に、苔に、苔に、
そしてウーリーブッシュ
"傷ついた男 "になり、"死んだ男 "になり、"死んだ男 "になる。
# 穴の中の穴の中の穴の中の穴の中の穴の中の穴の中の穴の中の穴の中の穴の中の穴の中の穴の中の穴
- ターペンタインの中、ターペンタインの中、ターペンタインの中、ターペンタインの中、
そして小屋の下..:
そこから頭を上げれば、
首を折るぞ。
ピンと鉄の針で、
鉄の刃物で
レンミンカイネンはそう言った。
虫は従わなかった;
それでも彼はそわそわしていた、
彼の舌は沸騰した、
そして口を上に向けて...」。
レミングの頭へ。
そこでレミングは
昔の言葉を思い出した、
老婆の助言の前に
母親が教えてくれた。
ゴーファーは言った、
美しいロングトングが言った:
「汝が従おうとしないとき
あなたの小さな子も
...また、汝の痛みを膨らませなさい、
汝は額に腫れるだろう、
「そして、邪悪な者よ、お前は二つに割れるだろう、
...悪役、3パン粉、
汝の母を探し求めよう、
汝の巨大な親を呼んでこよう。
私は知っている、私の心の恋人、あなたが生まれた日を、
...汝、恐ろしい、恐ろしい、恐ろしい、大地の生き物よ:
汝の母、食べる者、
汝の水のような両親を。
"ゴブラー "を水に吐き出す、
そして彼女は深淵の波に倒れた。
そして風が彼女をあちこちに吹き飛ばした、
ベエンの魂が揺れた、
"そして6年間、彼女は漂っていた..、
七年、七年、七年
《《《次は701行目》》 》 ← <<< line count >>> 空白行を含む。
澄み切った海に
平らな波の上。
水は長く伸びていた、
その日は柔らかく輝いていた、
水の嵐はそれを陸へと押しやった、
波が岸に押し寄せた。
「三人のスケッチが通り過ぎた
さわやかな海の岸辺で、
海の猛威の岸辺で。
彼らは海岸でそれを見た;
彼らはそこで一言言った:
『どうして、それは立派なものが来るんだ、
もし主が霊を造られるなら、
神が霊魂を創造し、それに目を与えてくださるなら
「創造主は結局、聞いたのだ;
彼は言葉を編み、そうして汝を名付けた:
悪から悪が生まれる、
悪人の吐瀉物から悪人が生まれる、
もし私が彼に命を与えるならば、
私は彼の頭に目を入れるだろう』。
「サイパ・ハイジは聞いた、
...彼を見ていた男は...
彼自身が作り手になった;
「彼は彼に命を与えた。
悪党の邪悪な情婦に、
食べる女の唾液に:
そして自らを蛇に変えた、
黒い口に変わった。
「その魂はどこから?
ハイエの炭から精霊を。
罪の宿主はどこから来たのか?
貪るものから.......................
天使の脳はどこから?
流れの頑丈な血から。
堕落の感覚はどこから?
炎の激流から。
災いの頭はどこから来るのか?
邪豆の粒の頭。
"目はなぜそこに作られるのか?
愛の麻布の種から。
なぜ悪党の頭に耳があるのか?
レモンの樺の木の枝。
口は何でできている?
食べる女神の足の裏の口。
貧乏人の口に舌があるのはなぜか?
スープ女の槍から。
人の口の歯はなぜあるのか?
麦飯石から。
悪人の歯茎はどこにある?
子牛の乳の歯茎から。
"バックセットはなぜ?
石炭草の毛。
尻尾はどこから?
邪悪な男の三つ編みから。
腸はどこで結ばれている?
死の帯からの腸。
"ここに汝の同族がいた、
汝の栄光はここにある!
"ワームは黒く、地中、
毛虫の毛を持つ毛虫、
大地の毛、ヒースの毛、
すべての空気の毛!
邪魔だ、旅人よ、
男の旅人を禁じよ!
旅人を放せ、
ペットを臭わせよう
北の大地で
"おいしい食事の誕生へ!"
すでに虫は比喩的な生き物である、
百目鬼は動いた、
太い蛇が回る
そして荷馬車、荷馬車、荷馬車、荷馬車、荷馬車;
旅人を行かせよ、
悪臭を放つペット。
あの北の地へ、
秘密結社の酒に。
〜〜
その27《Seitsemäskolmatta runo》 ←次は下記〈リンク〉にて紹介

〜〜
〜〜〜

【参考】Project Runeberg
URL> https://runeberg.org/kalevala/

・該当ページのURL> https://runeberg.org/kalevala/26.html
→ 例えば、ブラウザ・アプリ「Chrome」で翻訳してみると違う訳が楽しめます。






〈リンク①〉
【叙事詩】『カレワラ』その27《Seitsemäskolmatta runo》 Kalevala by Elias Lönnrot


 
〈リンク②〉
【叙事詩】『カレワラ』一覧のはじまり



〈リンク③〉
【ラジオ生活:名曲スケッチ「トゥオネラの白鳥」】




〜〜
〜〜〜
〜〜〜〜
〜〜〜〜
〜〜〜
〜〜

 

いいなと思ったら応援しよう!